Työn dokumentoimisesta

Sarjakuvakirjaprojektin työvaiheiden dokumentoiminen on tarpeellista esimerkiksi apurahoja, kustantajia ja vertaislukijoita varten. Se miten se kannattaa tehdä, riippuu paljon omista työskentelymetodeista. Kerron tässä omistani.

Tänään kokosin kiinnostuneille kustantajille näytteet valmiista sivuistani. Koen että tämä on hyvä vaihe lähestyä kustantajaa. Mulla on kolmasosa sivuista valmiita ja se on aika kattava näyte siitä miltä kirja tulee näyttämään. Lisäksi mulla on näyttää kässäri, synopsis ja työskentelyaikataulut. Kirjan valmistumiseen on vuosi, mikä on hyvä aika kustantajan näkökulmasta valmistautua kirjan tekoon.

Koska näytesivujen luominen käsin tehdyistä orginaaleista on iso prosessi, olen päätynyt viime aikoina vain kuvaamaan sivut kameralla. Tämän kyseisen teoksen sivut eivät mahdu skanneriini, ja niistä puuttuu lopullinen tekstaus, joten skannaaminen olisi tässä vaiheessa liian työläs urakka jonka joutuisin joka tapauksessa tekemään vielä uudestaan. Otan kuvat päivällä, luonnollisessa valossa niin ettei niihin osu suuria varjoja. Mahdollisesti käännän ja ehkä rajaan kuvia Photarissa, mutten editoi niitä juurikaan. Hyvässä valossa otettu kuva riittää minulle tässä vaiheessa. Jos työskentelisin aina samassa paikassa (mitä en kahta kaupunkia ja työtilaa kansoittavana tee), ja minulla olisi oikean kokoinen skanneri, saattaisin suositella valmiin materiaalin digitoimista heti työpäivän lopuksi. Sillä säästäisi muutaman ikävän työpäivän projektin loppusuoralta. Tämä ei kuitenkaan ole mulle nyt mahdollista, joten näillä mennään.

Luon näytekuvilleni kansion Driveen, ja nimeän kunkin kuvan niin että ne asettuvat kronologiseen järjestykseen. Tämä on ollut vähän haastavaa, sillä sivujärjestykseni saattaa muuttua työn edetessä. Olen päätynyt antamaan kullekin sivulle koodin joka koostuu kohtauksen numerosta ja siitä monesko sivu kyseistä kohtausta on kyseessä. Näin minun tarvitsee muuttaa vain muutamien sivujen koodeja vaihtaessani järjestystä, esimerkiksi lisäämällä koodiin numeron joka asettaa sen haluamieni kohtausten väliin.

Lisäksi lisään kansioon synopsiksen tai sitten koko käsikirjoitukseni joka on tekstimuotoinen. Suosin synopsista sillä siinä voin kertoa myös mihin pyrin teoksellani. Lisään tarvittaessa joitakin lukuohjeita tai huomioita näytemateriaalista ja jaan kansion asianomaisten kanssa. Voin myöhemmin päivittää kansion sisältöä kun projekti etenee.

Oleellista näytemateriaalissa on että siitä selviää mihin pyritään, ja että se on sellaisessa muodossa jota on helppo asiaan perehtymättömän tulkita. Kovin suurpiirteiset ja epäselvät kuvakäsikirjoitukset eivät esimerkiksi ole ehkä parasta materiaalia, ainakaan jollei niihin liitä sanallista selvitystä siitä mitä niissä tapahtuu.

Apurahahakemuksistani parhaiten ovat menestyneet ne joissa on ollut mahdollisimman kattava projektisuunnitelma jo ennen teoksen aloittamista. Mietin aina mitä kaikkea voin missäkin vaiheessa projektistani jo kertoa. Jollei teos ole edennyt vielä piirrosvaiheeseen, liitän suunnitelmaani esimerkiksi mahdollisen värikartan tai kuvan jostakin vanhemmasta työstäni jonka visuaalinen ilme henkii sitä mitä haen, sekä koitan perustella valintojani. Mikäli teos on vasta idean tasolla, ei näiden ensimmäisten ajatusten tarvitse olla sitovia, mutta ne auttavat lukijaa muodostamaan vision. Tekstiosuudessa pyrin kirjoittamaan ajatuksiani auki mahdollisimman tarkasti, ja saatan lisätä otteita muistiinpanoistani sekä asiasanalistan taustatutkimusta varten. Yleensä mainitsen myös mikä on kunkin kirjani keskeinen tavoite, keitä lukijoita haluan tavoittaa ja mitä haluan heissä herättää. Mikäli haen jatkorahoitusta jo aloitetulle projektille, materiaalia onkin jo runsaasti, ja voin liittää mukaan näytekuvia valmiista sivuista sekä otteita käsikirjoituksesta. Yksi mielestäni oleellinen seikka on projektisuunnitelman muotoilu mahdollisimman helposti luettavaksi ja ymmärrettäväksi. Käytän väliotsikoita, lihavointia ja ranskalaisia viivoja tarvittaessa. Jaaritteluun ei tarvitse sortua, jos kaikki oleellinen on sanottu, se riittää.

Kivaa kevätpäivää kaikille, toivun tässä kahdentoista tunnin miniflunssasta, joten tämmöinen aamupäivän pituinen puolikas työpäivä on tänään tarpeeksi. Seuraavaksi teen jotain kivaa koska en oikeastaan pidä tietokonetyöskentelystä, siitä tulee jotenkin sumuinen olo. Ehkä siivoan ja käyn kävelyllä auringon paisteessa. Tässä vielä kuva kanssani sohvalla nukkuvista koirista koska sellainen sopii joka paikkaan. (Ja anteeksi nämä etenkin mobiilissa surkean kokoiset kuvat, niitä ei taida nyt saada isommiksi.)